Huondes

Anuksen päiväine

Nast'oi havaĉui hienozes hämäris. Mi hänen nostatti, ei ellendännyh. Ga ni sellittämäh, ni paheksimäh ruvennuh ei. Kehtuau go lapsi allusaijal midä tahto zobottie da paheksii, hänel sidä ni ole ei piäs – nouzi dai olgah! Kaĉĉelih: sizär magai, uponnuh hyral rozal pehmieh valgieh pielukseh, iänetä lekutti huulil, nosteli kulmii da lyhyȍsti muhahtelih - vikse midä gi hyviä nägi unis. Ikkunzuavesin tagan vallotti, pertis sai nähtä kai lomut. Ŝkuappu, kuduan tagan oli suuri oĉĉuperti kahten ikkunanke, ottomankanke, raidivonke ĉupus da pyȍryzän stolanke. Ležanku-päĉĉi puoldu syväinseiniä myȍ, tyttȍlȍin ozas oli jalgupuoli suuren loukonke alahan, kus kuivattih kuatanĉoi da suurii sobii gu ei homehtuttas. Konzu se oli puolelleh tyhju, sie sai peittyȍ elostaijes, perustua talvi kodaine.

Ĉuppuh syndyi vahnu buaban sundukku, kuduan piäl riputtih mollembil seinil puupualiĉat tävvet kniigua – koikkien vastalpäi – lapsien, oigiembi, bokkuseinäl, – vahnembien. Nast'oi hos ei olluh suuriikko, ga ehtii tijustua: parahat mielikiinittäijät kniigat ollah net, kudamii vahnembat kielttih lugie: eiga rubieu juvuttamah, dai silmät pahoi ruvetah nägemäh, gu niis vahnembien kniigois kirjat on hienombat, a iĉe net ollah sangiembat.

Ga voijah go nämmä kielendat azettua tijonhimoistu lastu? Vaigu sai ijähä pertih yksinäh, Nast'oi nouzi sundukale, tabai sangien kniigan da lugi tävven vaĉan kuni vai ei ken libunuh pertih. Ĉupus päivȍpastopäiväl gi oli pimiettäy ga voibi go se azettua tyttyȍ, gu on nenga magei lugie, kui ĉomat piähenget syvaijah toine tostu, omau muadu, heijän elaigu on täyzi kaiken jytytty ŝeikkua, paginua, vastavustukeksindyȍ! Lapsien kniigoi tyttȍ lugi sezo, nägevin stolas libo ottomankankal, unohtujen ei nähnyh puaksuh ehtil kui pimenȍy, ei tostanuhes ližätä kerosin lampah tuldu. Vahnembat kurketettih, ga oli midä oli. Tapahtui keviäl, heijän alguŝkolah tuli silmyliäkäri kaĉĉommah lapsii, Nastin tarkastajes kai tabavui: “Kuibo oletto nengomal nuorel jo nenga rikkonuh silmät? Vältämättäh pidäy panna oĉkat!” Tilai lieĉotippazet kymmenekse päiväkse da käski tulla Anukseh valliĉĉemah st'oklii.

Nygȍi jälles tippazien panendua tottu rodih nähtä vaigei, lugie jygei, hyppie da punaldellakseh rubei varaittamah. Tänäpäi tuli aigu loppie net muokat. Muga sanoi muamah hänele egläi – hyȍ kerävyttih matkah – Anukseh, linnah, kus Nasti vie ni kierdastu ei olluh. Opii kyzeltä buabal, mi se on da mittuine, ga häi vai käil viukai: “Iĉe näit, tirpa vähäine” da jatki omii jogapäivällizii kodiruadoloi.

Viruo io ei olluh nimittustu vägie. Nast'oi hyppäi ikkunah, siirdi zuavesin. Niityn reunal, nägemmättȍmän ojan piäl seizoi sagei-sagei udu, gu buabal rengis vaste lypsetty maido. Erähat udutilkuzet lekuttih gu käzil viukutettih, kuĉuttih sinne. Ollougo tottu, vai smuttinou? Tyttȍ juostozil hakkai suurenpertin ikkunah. Vahnembien koikku io oli kabrastettu. “Ei go hos minuttah ajettu linnah?” – vilahtihes mieli, ga azettuo ei suannuh – ikkun oli avvoi, gu puhtastua pertinilmu buabal oli himo ennen ĉakkoi. A ikkunan tagan …. Avoi-voi! Tozi suarnu! Peldo silmänlipahtukses muutui räkesty palavah kauneheh hurstih! Eriluaduzet kybenet läikyttih kaikkien värilȍin mugah. Se vikse kastieloi koskettihes enzimäzet päiväzen sugahat, a lapsen levendetyt lieĉotippazil silmät lizättih kummastu kuvua. Täh pertih päivästy ei nägynyh vie, gu oli kui kaikis hierun karjalazis kodilois suvipuolehpäi, a vot buabanĉupus da syȍndypertis nygȍi onnuako kai kiehui kuldazes tules!

Avoi, a kunne liennou mennyh neĉe udu? Kai rebeili, palazet gu pikoi pikkarazet tyttȍzet lenneltih, lekutettih käzil, tahtottih sanuo midä lienne tärgiedy. “Anuksen päivy, Anuksen pruazniekku, - buite gu helähtih korvis. - Mennemmȍ sinne! Kaikin menemmȍ. Musta-musta!” Kuunelta ielleh vai ruohtie kyzellä ei suannuh ehtie nimidä – udu hävii, korvat salbai linduloin iänien aldo – päiväzenke havaĉui meĉĉy, lekahutti puuloin ladvat, nostatti pezis kaikenyttymät linnut, kuduat yhteltiedy nostettih moine korgei hälimeh, ga kai toizet luonon äiänet sammutettih.

Pertih harpai muamah.

- Hyvä gu io jalloil. Pezei, syȍ, sit tule ŝuorivumah, sil aigua varustan hyvät sovat.

- Mama, a mibo Anukses on pruazniekkoi?

- Ga ni mittuine, - ähtisti olgupiälȍi muamo, - kai ruatah. Myȍ poliklienniekkah aijammo. Dai toizii dieloloi on, kuduat pidäs ehtie ennen heinargie.

Syȍndypertin kynnyksel päiväine muga iŝki silmih, ga net kieras iĉe salbavuttih, kibiet kyynälet puhkettih luomih, juostih roziimyȍ huulien reunoih. Lyhyȍh ravahtukseh hyppäi buabo. Nast'oi ehtii nähtä: häi seizoi povlil obrazoin ies, kumardelih muassah.

- Olgah, olgah, älä itke, agu sportit lieĉindän. Istoi vai täh ikkunan pieleh, zuavesin tuakse. Ota suuh midä himoitannou: dorogah pidäy suurustu vaĉĉah panna, eiga maŝinas riubieu juvuttamah da oksenduttamah.

Pani edeh žuaritut kartouhkat, ruahtot, viluspäi tuovut voit da kannatekset, vaste pastetut ĉupukat da livui senĉoih jatkamah huondesruadoloi. Himoitannuh syvvä buaban magieloi syȍmizii ei. Nasti otti kaikis pienimän ĉupukkupalazen, ĉȍkkäi kannatekseh da punaldi piän ikkunah. Palavy päivy io vähäzel eistyi, huonustui tuomen varvois. Silmih pedvaihes moine kaunis, kui oĉĉuikkunasgi nähty niitty kasties, erähat heinykukat ihan ikkunan ual, koivuine suabrankohtalluo… A midä bo koivun rinnal gu mustottau rounu gi, lekkuu, läpettäy. Neiĉukkaine! Vai ehtii arvata Nast'oi, gu tyttȍ rubei lähenemäh, gu astui pelduomyȍ, vai muadu ei koskenuhes. Avoi, mi kummu! Mustis sovis, nengozel räkel, a piäs kuldaine venĉu läpettäy, mostu ni kodi, ni kirjaston kniigois ei nägenyh tässäh, a buaban obrazois kaikil ristittyzil moizet ollah! Kummu!

- Kuulet go, Nast'oi, mina olen Anuksen Anastasija. Pidäs tänäpäi puuttuo Anuksen pruazniekkah, a kuibo menen, gu pidäy avuttua suaha heinät kolmel maĉarven leskel. Puolen yȍdy naizet niitettih, mennäh ruadoh maguamata, luogovoimah lapset jätetäh, heidy häi pidäy nostattua, meĉĉäh tyȍndiä, kaĉĉuo gu ei myȍhästyttäs da torevuttas, madoloih ei puututtas. Nengoine räŝkȍttäi päivy lopehes jyryl, pidäy vardoija naizien da lapsien käzil nostetut suabrat. Net ruavot on minul annettu Taivahallizespäi. A sinä tänäpäi, ole hyvä, Anukses kumardai Jumaldomаle da sano: Anuksen Anastasija ei voinnuh tulla pruazniekale, pakiĉĉou proŝken'n'ua. Musta…

Dai hävii.

Tuli tuatto, kastetaĉmoinke kengis da ruadostanilol, tembai kauhan viluu vetty, pani olgupiäh ruadorepun da käski mennä randah.

Дата добавления: 2015-08-05