Anuksen mual

Heityttih Anusmuale gi Nasti muamahkel, kirkieh astuttih poikki dorogas. Muamo juhatti, kui opasti kois kaĉĉuo ennen oigieh, sit hurahpuolehpäi, ei go aija rinnal masinua. Sit astuttih ihan gu hierupihua myȍte, vai koit kai oldih piälystetty puulaudazil da mualittu bordih libo heinänkarvazeh, hierus heil oldih parzikoit. Kus päiväine ei ugodinnuhes tiel, tyttȍ kaĉĉelih ymbäri suures himos nähtä tiä kai midä vai suau da kois lȍykiä miittuos ĉomas kohtas puutui kävellä.

Sit piästih kaksikerroksizeh valpassinizeh kodih, nostih ylen jyrkis pordahas, puututtih ihan silmyliäkärin veriäh. Muamah istutti Nastin pidämäh vuoruo, iĉe heityi alah – kirjale panijah toimilkkoh suamah katoĉkua da nomerkua.

Nasti myȍstin rubei kaĉĉelemähes. Päiväine tänne ei koskenuhes, vai loitton pertivälin n'okas nägyi vähäzel ikkunas päivänvalgei taivas korgieloin puuloin ladvoinke. Pertiväli oli puhtahaine, mentii mi veriädy mollembis puolispäi, kudualois toiĉi lähtiettih libo syvättih piä valgieloh sobih sellityt naizet. Nast'oi tiezi: net ollah liekarit, a veriälȍillyȍ hil'l'akkazeh istuijat ristittyȍt – voimattomat.

Konzu nuori naine rubei kuĉĉumah da kyzelemäh Nastii, häi vähäzel häbevyi, ga siltiedy ehtii ilmestyȍ muamah. Yhtes mendih sydämeh, muamo sellitti naizile miksе tuldih tänne, sit tyttyȍ istutettih da ruvettih valliĉemah oĉkii. Nägyi pahoi, a oli ylen himo nähtä, mit kirjat ollah tablikol, Nasti yhty tiedy eisteli labjastu, kudual käskiettih kattua yksi silmy, liekarinaine paheksii da moitii. Eigo voinnuh tyttȍ toven kirkieh vallita, kuduas st'oklas parembi nägyy, gu pahoi nägyi kaikis. Sit tabavutti silmyliäkärin, kudai ĉakkailihes kodvazen, kirjutti lipun da käski mennä aptiekkah.

Sie myȍstin miärättih - kehyksii, niis pimies Nastil nägynyh ei nimidä, zirkaluo syvittih tyhijä, sie iĉĉiedäh tyttȍ nägenuh ei. Kuni muamo maksoi ikkunazeh engoi, Nasti kaĉĉeli ĉomii lekatstvu vakkazii da bankazii st'oklan tagan. Lugie hienozii kirjoi ei suannuh, sit tyttȍ ihastui, konzu lähtiettih täs räkettäväs huonukses iäres.

Muzei

Anuksen pihat mielyttih Nastil, häi ihastuksis käveli kaĉĉelijen ymbäri, istui lauĉĉаzel da syȍtti kuuhkoloi, kuni muamo kävyi sellittämäh omii “dieloloi”. Sit vie käydih yhtes kahteh-kolmeh laukkah, miärättih, vallitiih – sit kuni muamo maksoi, Nasti huaristelih – päivy ozuttihes ozavannu.

Konzu io mollettiloil oldih tävvet käit lomuu, autoazemal otetut liput, matkassah ijäi läs ĉuassuu, muamah puasitti muzeih, kudai oli ihan rinnal – kahten sillan tagan. Takat jatettih kassupertih hyväluaduzele naizele kaĉottavakse, a iĉe juostozin hakattih huogavoperkkahpäi. Sie nägyi äijy midä kummalistu: liedzut, korgiet kodizet pordahien da mägyĉĉäzienke, mualatut puuhebozet, pyȍryzy tansilava raudureŝotkan tagan, lapsien kivivestokuvat – ga niih kaikkih sai vai kaĉĉuo, gu oldih salvas lukkuloil: linnas oli ruadopäivy. Nasti dogadii kaiken jyttysty puudu, kudamii nägi vai kniigois da opastui urokoil: kl'ounua, duubua, pihtua, v'uazua. Myȍstin tuli mieli: “Nu, kaiken muan puut da heinot! Vot se Anus-linnu! Kai tiä nägyy eriluaduzet ollah!”

Agu mi mielen kiinittäijä lȍydyy muzein sydämes: gu elävät kondii, hykku, hirvet, jänȍit, reboit, ilvi! A linduu – pikoi pikkaraistu, kuduat istuttih varbois, dai muamua korgiembua - suoheinis. A gu kaiken jyttymiä einehty – astettu, regie, ruadivehkehty da bruijua. Tänne maksoi tulla dai maksas olla enämbi, ga pidi lähtie järes, ei suannuh myȍhästyȍ ainavoh autoubussah.

Jo silduamyȍ astuijes puustohpäi, Nast'oi punaldihes tuakse – passiboija muzei, prostiekseh nengozen mielihyvän kohtanke. Gu ken lienne ähkäi bokkah, rinal randupuun varvois hienol jänel lindu hil'l'akkazin ĉohki: “Musta, musta…” Nostaldi häi silmät – avoi-voi! - levon piäl kirikȍnkuupolat, agu mittuot ĉomat! Kus bo lȍvvyttih? Konzu tuldih, ei häi olluh mennes! A seinäl - obrazaine - gu naizen kuva, käzis valpas sinine hursti. Nasti tiezi buabspäi – se on Jumaldomaine, Jumalan muamo, kudai suvaiĉĉou da žiälȍiĉĉȍy ristittyzii, händy pidäy suvajia da poĉitaija, ei sua vai täl aijal nikkele sanuo.

- Mama, kaĉahtai vai! Mibo tämä kummu?

- Ga pilvigo tai? Toven kummaline! Ga etgo sinä hierus pilvie kaikenjuttysty näi? Ei olis nygȍi sih aigua, Nast'oihut, kaĉot kois. Hyvä?

Nast'oil lämmyttih jallat, häi istovui polvilleh, kaĉoi yläh, iänetä itki. Sydämes kuului kummaline paijo – luaskavu da puhtas. Erähät sanat oldih tuttavat, niidy buabo sanoi, konzu pani malittuu. Myȍstin andoi iänen lindu. Nasti mustoitti huondesneiĉukan, kyynälis läbi sanoi, iĉe vähäl ellendijen, midä sanou: «Jumaldom muamaime, prosti oigiedu hengie Anuksen Anastasijua, gu ei tulluh tänäpäi sinulluo pruazniekale. Häi on ylen kiinitetty ruadoh – avvuttau leskil kezähälylȍinke…”

- Tijen, tijen, anna Jumalan Blahosloven'n'ua hänele dai sinule, dai sinun muamale. Sinul sezo on Pyhätytȍn nimi, suvaiĉet hänenjytyi lugie da aijatella, ga sinul da sinun muamalles Jumal pidäy säilyttiä ylen syväs sydämes, sentäh gu elättȍ pahal aijal. Tirpua pidäy vie hätki. Silmät sinul parata ei, ga nägemäh rubiet yksisama enämbän erähii. Vaigu musta... Nygȍi nouze, ei pie muamuadas pȍllätellä enämbii, hänel tänäpäi puutui kestiä.

Muamah jo nosti tyttyȍ, paheksii gu talutteli räŝkȍttäijä päivȍpastopihua myȍ.

- Linnan päiväine juvutti tytȍn, - sanely ehtäl kois. Buabo ristii omat silmät, sit lastu, kudai odva kudakui illasti da kieras kuadui muata.

Дата добавления: 2015-08-05