|
Useimmilla leiriohjaajilla on kokemuksia lapsista ja nuorista, joilla on erityistarpeita ja jotka tarvitsevat erityistä tukea leirin arjessa. Leiri-ilmoittautumisen yhteydessä vanhemmilta kysytään lastensa sairauksista erityispiirteistä: erityislapsen- tai nuoren mukanaolo leirillä ei saa tulla ohjaajalle yllätyksenä, sillä heidän tulee saada valmistautua tilanteeseen.
Jos järjestäjät epäilevät, että vanhemmat jättävät tietoisesti lapsensa sairauden,vamman tai käytöshäiriön mainitsematta, asiaa pitää selvitellä. Jos taustalla on vanhempien pelko siitä, että lasta ei erityistarpeiden vuoksi hyväksytä leirille,ilmoittautumislomakkeeseen voikirjoittaa auki, miksi tietoja kysytään: osallistujia ei esikarsita terveydentilan perusteella vaan tarkoituksena on varmistaa, että lapsen osallistuminen leirille on turvallista ja antoisaa.
Jos leirillä on lapsi tai nuori, jolla on selkeästi erottuvia erityistarpeita, on asiasta hyvä kertoa muulle ryhmälle. Ohjaaja tai nuori itse voi puhua ryhmälle oireyhtymästä. Jos vanhemmat kieltävät asiasta kertomisen, ohjaaja voi pyytää lupaa puhua heidän lapsensa persoonasta.
Lähde: Nuorten Akatemia: Ohjaajan kansio.
Lasten ja nuortenongelmakäyttäytyminen leirillä
Leiritoiminnan kautta lapset ja etenkin nuoret voivat tuntea kuuluvansa yhteiskuntaan. Tällaiset kokemukset ovat tärkeitä etenkin syrjäytymisuhan alla oleville nuorille, oli heidän syrjäytymisensä syy mikä tahansa.
Erikoispedagogi Matti Kuorelahti[1] jakaa käyttäytymishäiriön pedagogisesti kolmeen eri ryhmään. Ensimmäinen ryhmä käsittää tarkkaavaisuuden häiriöt, joista kärsivä nuori käyttäytyy levottomasti tai ylivilkkaasti. Toiseen ryhmään kuuluvat käytöshäiriöt, jolloin nuorella on sosiaalisia ongelmia, aggressiivisuutta ja yleisistä arvoista piittaamattomuutta. Syynä voivat olla epävakaa kotiympäristö tai torjutuksi tuleminen. Kolmanteen ryhmään sisältyvät psyykkiset häiriöt, kuten ahdistus, persoonallisuushäiriöt tai pakkomielteet.
Poikkeavan käyttäytymisen syyt voidaan yllä olevan mukaisesti jakaa yksilön sisäisiin (biologiset syyt) ja yksilön ulkopuolisiin syihin (sosiaaliset syyt: koti, koulu, kaveripiiri jne.)
Poikkeavasti käyttäytyvän nuoren kohtaamisessa korostuu oman käytöksen johdonmukaisuuden merkitys. Ohjaajan tulee suhtautua nuoreen realistisesti ja samalla luottaa, että nuori oppii ja kehittyy. Huomiota kiinnitetään onnistumiseen ja positiivisen palautteen antamiseen.
Päivi Nurmi (toim.) 2013: Lapsen ja nuoren viha. Juva: PS-kustannus.
Дата добавления: 2015-08-20; просмотров: 67 | Нарушение авторских прав
<== предыдущая страница | | | следующая страница ==> |
Kriisitilanteet | | | Ongelmien ratkaiseminen |